Kaksi päivää Helsingin kirjamessuilla – löytöjä, Jethro ja lasten riemua

Tänä vuonna osallistuin Helsingin kirjamessuille kahtena päivänä. Perjantaina lähdin messuille yksin, sillä minulla oli vapaapäivä, ja sunnuntaina suuntasin messuhumuun tytön kanssa. Molempina päivinä löytyi mukavaa tekemistä, kiinnostavia kirjoja ja vähän erilaisia messukokemuksia.

Perjantaina lahjaostoksilla ja kuuntelemassa Jehtroa

Perjantaina pääsin rauhassa kiertelemään messuilla ja tekemään joulu- ja syntymäpäivälahjalöytöjä. Kummitytölle löysin syntymäpäivälahjan hieman erilaisella taktiikalla: seurasin, mitä teinitytöt ostivat. Heidän ostoksistaan päätellen suloiset värityskirjat ja tarrakirjat ovat nyt kova juttu. Niinpä kummityttö saa syntymäpäivälahjaksi juuri tällaisia ihanuuksia.

Myös Ukolle löytyi joululahjoja. Löysin kaksi toiminnallista kuvakirjaa: pop up -muumikirjan sekä Kaivinkone työssä -kirjan. Jälkimmäisessä kirjan aukeamissa kulkee rataa pitkin ympäriinsä kaivinkone. Jos Ukko ei innostu tuosta kirjasta, niin sitten ei kyllä mistään kirjasta! Ainakin äidin mielestä löytö oli aivan loistava.

Perjantain ohjelmaan mahtui myös yksi odotettu kohtaaminen, tai oikeastaan haastattelu. Kävin kuuntelemassa Jethro Rostedtia Otavan pisteellä. Pidän hänen persoonastaan, vaikka en hänen elämäkertaansa aiokaan lukea. Onhan hän yksi Suomen ykkösistä tositelevision tähtitaivaalla.

Siirryin hyvissä ajoin Otavan pisteelle, jotta sain valittua hyvän paikan haastattelun seuraamiseen. Kun Jethro saapui paikalle, hän tervehti vieressä istuvaa rouvaa ja minua iloisesti:

”Päivää vaan”

Haastattelu eteni tuttuun Jethro-tyyliin, ja ilmoille pääsi useampi legendaarinen lausahdus. Kun puheeksi tuli lakimies Kari Uoti, Jehtro tokaisi:

”Haista sinä Kari v***u!”

Yleisöä katsellessani huomasin hauskan yksityiskohdan: näemmä teinipojat ja minä tykkäämme Jethrosta. Siinä sitä oltiin saman huumorin äärellä vähän eri ikäryhmistä huolimatta.

Perjantai toi mukanaan myös aivan uskomattoman mäihän! Jyväskylän ajoilta tuttu kaveri nimittäin huomasi minut messujen väenpaljoudesta. Olimme nähneet toisemme viimeksi silloin, kun vielä asuin Jyväskylässä, eli aikaa oli vierähtänyt jo siitä, kun muutin miehen perässä pääkaupunkiseudulle. Oli todella hauska törmätä pitkästä aikaa aivan yllättäen keskellä kirjamessujen hulinaa. Eipä olisi uskonut, että juuri siellä onnistuu löytämään tutun ihmisen väkijoukosta.

Sunnuntaina messuille Lullan kanssa

Sunnuntaina suuntasimme Lullan kanssa messuille, ja hän oli aivan innoissaan koko tapahtumasta. Päivä kului mukavasti leikkipisteillä. Lulla pääsi rakentelemaan isoilla Plus-Plus-palikoilla ja legoilla sekä kävi useampaan kertaan leikkijunan kyydissä.

Ehkäpä koko messupäivän kohokohta oli kuitenkin hahmoparaati, jossa hän pääsi halaamaan omaa suosikkiaan, Kakkakikkaretta. Siinä taisi olla pieni messukävijä onnellisimmillaan!

Ennen messuille lähtöä olin kuullut, että kummityttö oli innostunut Paula Norosen Yökoulu-kirjoista. Niinpä etsin hänelle vielä joululahjaksi kolme hieman samanhenkistä nuortenkirjaa. En oikein tiedä, mitä hän on Yökoulu-sarjasta jo ehtinyt lukea, joten ajattelin etsiä jotain muuta luettavaa samaan makuun.

Samalla tuli tehtyä kiinnostava huomio siitä, miten monipuolisilta ja houkuttelevilta nuortenkirjat nykyään näyttävät. Kuvitus on monissa kirjoissa vahvasti mukana, ja kirjojen ulkoasu on muutenkin aivan erilainen kuin silloin, kun itse olin lapsi. Nuortenkirjoihin on selvästi panostettu myös visuaalisesti.

Kirjamessut ilman lauantain ruuhkia

Tänä vuonna messuiluni jakautuivat siis perjantaille ja sunnuntaille, ja tämä järjestely sopi minulle vallan mainiosti. Lauantai taisi tänäkin vuonna olla varsinainen yleisöryntäyspäivä, jolloin väkeä riitti varmasti ihan tungokseen asti.

Itse viihdyn messuilla oikein hyvin muinakin päivinä. Varsinkin lapsen kanssa on mukavampaa kierrellä, kun ei tarvitse koko ajan pujotella valtavan ihmisjoukon keskellä. Lapsi pääsee paremmin leikkimään ja tutkimaan, ja aikuisellakin jää aikaa katsella ympärilleen.

Kaiken kaikkiaan messuilta tarttui mukaan hyviä lahjalöytöjä, uusia kirjavinkkejä, hauska Jethro-hetki, yllättävä jälleennäkeminen vanhan tutun kanssa ja ennen kaikkea mukavia yhteisiä muistoja Lullan kanssa. Sain myös uusia lukuideoita siitä, mitä sarjakuvia voisi seuraavaksi ottaa lukulistalle. Messuilta ei siis lähdetty kotiin pelkästään ostoskassien kanssa, vaan myös pää täynnä uusia lukusuunnitelmia.

Kirjamessut olivat tänäkin vuonna oikein onnistunut reissu. Ensi vuonna uudestaan ja ehkäpä taas mieluummin jonakin muuna päivänä kuin lauantaina.