Tyylimuru kirjoitti hiljattain kiinnostavan postauksen, jossa hän vastasi kahteenkymmeneen kysymykseen itsestään bloggaajana. Ajattelin tarttua samaan ideaan, koska joskus bloggaajasta saa yllättävän paljon selville juuri sen kautta, mitä hän kirjoittaa ja miksi hän kirjoittaa.
Olen kirjoittanut Hennat.fi:hin reilun vuoden verran. Kirjojen ja elokuvien lisäksi täällä on ollut arkea, lapsia, pieniä ilonaiheita, askarteluja, ajatuksia ja kaikenlaisia havaintoja elämästä. Blogi on oikeastaan aika hyvä läpileikkaus asioista, jotka minua kulloinkin kiinnostavat.
Siispä: millainen bloggaaja minä olen?
1. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Varmaankin halu kirjoittaa.
Viimeinen sysäys kirjoittamiseen oli, kun lähdin lätkimään some-alustoista Facebook, Instagram ja Threads, jonka jälkeen en löytänyt mieluista alustaa, johon tallentaa mielenkiinnonkohteitani, sillä merkkimäärät ovat liian rajallisia tai alustat muuten vain eivät soveltuneet pitkille teksteille.
Blogissa kiehtoi myös ajatus siitä, että kaikkea ei tarvitse pitää vain omana tietonaan. Jos luen hyvän kirjan, katson kiinnostavan elokuvan, löydän jonkin kivan lasten kanssa tehtävän jutun tai huomaan arjessa jotain sellaista, mistä tekee mieli kirjoittaa, voin tehdä siitä tekstin.
Ehkä blogi on minulle ennen kaikkea paikka ajatella ääneen.
2. Kuinka kauan olet kirjoittanut blogia?
En kovinkaan kauan. Blogini on reilun vuoden ikäinen.
Reilu kymmenen vuotta sitten kylläkin minulla oli käsityöblogi, joka oli kuvapainoitteinen. Jälkeenpäin ajateltuna sisällöltään silloinen blogini oli aika kömpelö. En siis olisi uskonut, että nyt minulla on tekstipainoitteinen blogi.
3. Kuvaile blogiasi. Mikä on sen pääasiallinen aihe?
Hennat.fi:n kuvaus on ”Perhe-elämää & kulttuuria sekaisin”, ja aika hyvin se kertoo myös siitä, mitä täällä tapahtuu.
Kirjoitan kirjoista, erityisesti sarjakuvista, lastenkirjoista, elokuvista ja kulttuurista, mutta yhtä lailla tavallisesta elämästä. Nettipäiväkirjan puolella voi olla esimerkiksi viikon kivoja juttuja, vuodenaikojen vaihtumista, lasten tekemisiä tai jotain ihan muuta, joka on juuri sillä hetkellä tuntunut kirjoittamisen arvoiselta.
En oikeastaan halua rajata blogia liian tiukasti.
Minua kiinnostavat kirjat, mutta en halua kirjoittaa vain kirjoista. Minua kiinnostaa kulttuuri, mutta elämä ei tietenkään ole pelkkää kulttuuria. Ja perhe-elämä taas on valtavan iso osa arkea, mutta sekään ei ole koko minä.
Ehkä juuri tuo asioiden sekoittuminen on blogin ydin.
4. Kuinka usein päivität blogiasi?
Vaihtelevasti, mutta tällä hetkellä aika aktiivisesti.
Jos katsoo blogin viimeaikaista sisältöä, uusia kirjoituksia on syntynyt parhaimmillaan useita viikossa.
En kuitenkaan ajattele, että joka viikko pitäisi ehdottomasti saada tietty määrä julkaisuja ulos.
Jos elämässä on paljon muuta, blogi saa odottaa. Ja sitten kun tulee sellainen olo, että haluan kirjoittaa, kirjoitan.
5. Kummat ensin, kuvat vai teksti?
Useimmiten teksti.
Minulla on usein jonkinlainen ajatus, havainto tai tunne, josta kirjoittaminen lähtee liikkeelle. Kuvat tulevat sitten mukaan tukemaan sitä.
Toisaalta esimerkiksi arkipäivän jutuissa kuvat saattavat herättää ajatuksen vasta jälkikäteen. Kun selaan puhelimesta kuvia, saatan huomata, että tuossahan oli oikeastaan aika kiva pieni hetki, josta voisi kirjoittaa.
Varsinkin nettipäiväkirjamaisissa jutuissa kuvat ovat minulle eräänlaisia pieniä muistipisteitä.
6. Mistä saat inspiraatiota postauksiisi?
Aika usein kirjoista.
Tai elokuvista.
Tai lapsista.
Tai jostain ihan tavallisesta arkipäivästä.
Hyvä esimerkki ovat viikoittaiset ”kivat jutut” -postaukset. Niiden lähtökohtana on oikeastaan aika yksinkertainen ajatus: arki menee helposti ohi, joten välillä on hyvä pysähtyä katsomaan, mitä kaikkea hyvää siihen on mahtunut.
Joskus inspiraatio tulee jonkun toisen tekemästä kirjasta. Joskus mieleen jäänyt elokuva alkaa pyöriä ajatuksissa. Joskus taas lapset tekevät jotain sellaista, jonka haluan tallettaa muistiin.
Ja joskus postauksen aihe vain tulee mieleen.
7. Bloggaatko mieluiten aamulla, päivällä vai illalla?
Ei minulla oikeastaan ole yhtä tiettyä bloggaamisaikaa.
Kirjoitan silloin, kun siihen löytyy sopiva hetki.
Bloggaaminen on osa muuta elämää eikä elämä osa bloggaamista. Se on aika olennainen ero.
Joskus kirjoittaminen onnistuu helposti, joskus tekstiä syntyy pienissä pätkissä kaiken muun lomassa. Ja joskus hyvä ajatus saa odottaa seuraavaan päivään.
8. Kuinka usein teet jotain blogisi eteen?
Käytännössä aika usein.
Vaikka en juuri sillä hetkellä kirjoittaisi postausta, saatan lukea, katsoa elokuvan, ottaa kuvia, tehdä muistiinpanoja tai miettiä jotain mahdollista aihetta.
Ja tietenkin bloggaamiseen kuuluu myös sellainen näkymätön työ, jota lukija ei välttämättä ajattele lainkaan: kuvien valitseminen, tekstin muokkaaminen, linkkien tarkistaminen, julkaisun viimeistely ja kaikenlainen pieni säätäminen.
Blogi ei siis synny vain siinä hetkessä, kun painan ”julkaise”.
9. Luetko muiden blogeja? Minkä tyylisiä?
Luen.
Erityisesti minua kiinnostavat sellaiset blogit, joissa on oma ääni.
Tietysti kirjoihin, kulttuuriin, lapsiin ja arkeen liittyvät sisällöt kiinnostavat minua luonnostaan, mutta aihetta tärkeämpää on ehkä se, että kirjoittajalla on jotain omaa sanottavaa.
Pidän blogeista, joissa tuntuu siltä, että oikea ihminen on kirjoittanut tekstin eikä sisältöä ole tehty vain siksi, että jotain pitäisi julkaista.
10. Mitkä asiat toisten blogeissa kiinnittävät huomiosi?
Hyvä teksti.
Se on aika yksinkertainen vastaus, mutta ehkä juuri siksi totta.
Hyvät kuvat toki auttavat pysähtymään jutun äärelle, mutta lopulta palaan blogiin kirjoittajan äänen vuoksi.
Pidän siitä, että tekstissä on jokin näkökulma. Ei tarvitse olla suurta mielipidettä tai mullistavaa ajatusta. Pienikin havainto voi riittää, jos se on kirjoitettu kiinnostavasti.
Ja tunnustan olevani myös sellainen lukija, joka saattaa löytää yhden kiinnostavan postauksen kautta kokonaan uuden blogin ja jäädä sitten selailemaan sen vanhempia juttuja.
11. Kolme parasta asiaa bloggaamisessa?
Kirjoittaminen.
Ajatusten järjestäminen.
Muistojen tallentaminen.
Blogi on minulle vähän kuin yhdistelmä päiväkirjaa, muistikirjaa ja omaa pientä kulttuuripalstaa.
On kiinnostavaa palata vanhoihin kirjoituksiin ja huomata, mitä silloin ajattelin tai mistä innostuin.
Ja erityisen kiva on se, että tavallisesta arjesta voi jälkikäteen löytyä paljon sellaista, jonka olisi muuten unohtanut.
12. Entä kolme huonointa asiaa?
Ajanpuute.
Tekninen säätäminen.
Ja se, että joskus päässä on paljon ajatuksia mutta kirjoittaminen ei vain onnistu.
Bloggaaminen on siitä hassu harrastus, että siihen liittyy helposti tunne siitä, että pitäisi tehdä enemmän. Kirjoittaa enemmän. Kuvata paremmin. Ehtiä julkaista useammin.
Siksi yritän nykyään ajatella, ettei blogin tarvitse olla suoritus.
13. Oletko mielelläsi vuorovaikutuksessa lukijoidesi kanssa?
En kovinkaan paljon. Teen tätä vain itselleni, joten en ota paineita sosiaalisuuteen muiden kanssa.
On kuitenkin aina mukavaa huomata, että joku on oikeasti lukenut tekstin ja halunnut sanoa siihen jotain.
Bloggaamisessa on helposti sellainen tunne, että kirjoittaa yksin tyhjälle internetille. Siksi kommentit, viestit ja muu palaute ovat mukavia. Etenkin silloin, kun joku kertoo saaneensa postauksesta ajatuksen, lukuvinkin tai vaikka innostuksen tarttua johonkin kirjaan.
14. Onko blogillasi muita somekanavia?
Ei ole. Tämä on ainoa paikka, missä blogini on.
Some on nopeampi ja hetkellisempi. Blogiin taas voi pysähtyä. Ja ehkä juuri siksi pidän bloggaamisesta enemmän.
15. Onko luonnoksissa useampia valmiita postauksia?
Välillä on.
Useammin on kuitenkin puolivalmiita ajatuksia kuin valmiita postauksia.
Saatan tietää, mistä haluan kirjoittaa, mutta teksti ei ole vielä löytänyt muotoaan. Joskus taas kirjoitus syntyy nopeasti ja julkaisu tapahtuu melkein saman tien.
Erityisesti kirja- ja elokuvajutuissa huomaan usein haluavani kirjoittaa ajatukset ylös melko pian kokemuksen jälkeen, kun omat reaktiot ovat vielä tuoreita.
16. Bloggaatko avoimesti?
Kyllä, mutta en kuitenkaan kirjoita kaikkea.
Tämä on minulle aika tärkeä ero.
Hennat.fi on henkilökohtainen blogi, mutta se ei ole täydellinen ikkuna elämääni. Perhe-elämää ja arkea näkyy paljon, mutta kaikkea henkilökohtaista ei tarvitse jakaa internetiin.
Ajattelen ehkä niin, että voin kirjoittaa omasta elämästäni ilman, että koko elämäni täytyy olla blogisisältöä.
Ja toisaalta juuri pienetkin arjen hetket voivat olla kiinnostavia ilman, että niistä tarvitsee tehdä suurta paljastusta.
17. Hyödytkö blogistasi taloudellisesti tai saatko tuotteita testattavaksi?
En hyödy ja en halua hyötyä. Tämä on vain harrastus ja harrastuksena pysykööt.
Kirjojen kohdalla arvostelukappaleet ovat, jotka hyväksyn. Jos saan kirjan kustantajalta, kerron siitä avoimesti tekstissä. Näin olen tehnyt esimerkiksi lastenkirjojen kohdalla. Lisäksi voin hyväksyä esim. lippuja teatterinäytöksiin.
Minulle olennaista on kuitenkin se, että voin sanoa oikeasti mitä ajattelen.
18. Mikä tarina on blogisi nimen takana?
Hennat.fi on aika suoraviivainen nimi.
Se liittyy minuun, mutta ehkä vielä enemmän paikkaan, jossa minun on helppo kirjoittaa monenlaisista asioista.
En halunnut nimen rajaavan blogia yhteen aiheeseen. Jos blogin nimi olisi esimerkiksi ”Hennan kirjablogi”, olisi aika hankalaa selittää mukaan askartelut, lapset, elokuvat, arjen pienet ilot ja kaikki muu.
Nyt nimi saa olla vain nimi.
19. Haluaisitko kehittää tai muuttaa blogiasi jotenkin?
En välttämättä.
Blogia voisi varmasti kehittää teknisesti, visuaalisesti ja sisällöllisesti vaikka kuinka paljon.
Haluaisin myös löytää vielä paremmin tasapainon erilaisten sisältöjen välille. Toisaalta pidän siitä, että blogissa on kirjoja, elokuvia ja kulttuuria, mutta yhtä paljon pidän niistä pienistä arkipäivän kirjoituksista.
Ehkä haluaisin ennen kaikkea säilyttää blogissa sen tunteen, että tänne saa tulla monenlaisia juttuja.
En halua rakentaa liian tiukkaa konseptia, jonka sisällä jokaisen postauksen pitäisi pysyä.
20. Kolme vinkkiäsi aloittelevalle bloggaajalle?
Ensimmäinen: kirjoita siitä, mikä oikeasti kiinnostaa sinua.
Jos kirjoittaja itse ei innostu aiheestaan, se näkyy yleensä tekstissä.
Toinen: älä odota, että kaikki on täydellistä.
Blogi kehittyy tekemällä. Ensimmäisen tekstin ei tarvitse olla mestariteos, eikä blogin tarvitse olla heti täydellinen kokonaisuus.
Kolmas: anna blogin muuttua.
Ehkä tämä on itselleni tärkein.
Jos elämä muuttuu, kiinnostuksenkohteet muuttuvat tai huomaat haluavasi kirjoittaa jostain aivan muusta, anna blogin muuttua mukana.
Blogi ei ole vain kokoelma julkaisuja. Se on myös jonkinlainen jälki siitä, mitä elämässä on milloinkin ollut meneillään.
Ja ehkä juuri siksi tykkään tästä harrastuksesta.
Kirjoittaminen pysäyttää hetken.
Joskus se on kokonainen kirja, josta haluan sanoa jotain. Joskus elokuva, joka jää mieleen pyörimään. Joskus lapsen maalaus, kesäinen jäätelötahra tai yksi tavallinen tiistai, joka ei siinä hetkessä tunnu mitenkään erityiseltä.
Mutta jonka haluan muistaa myöhemmin.
Sitä Hennat.fi oikeastaan on: vähän kirjoja, vähän kulttuuria, paljon arkea ja ennen kaikkea niitä asioita, joista juuri nyt tekee mieli kirjoittaa.
Olipa kiva lukea sinusta bloggaajana! Sanoit tosi hyvin, että blogin tekemisessä on paljon näkymätöntä hommaa, eihän se tosiaan ole pelkkää kirjoittamista. Aivot käyvät toisinaan vapaa-ajallakin miettien blogiin sopivaa kirjoitusta ja onhan niiden kuvien kanssa aina jotain säätöä. Jos ei muuta niin pitää valita sopiva, pienentää ja saada se tallennettua alustalle ja sieltä tekstin sekaan…
Hyvä vinkki meille kaikille ja erityisesti blogiaan aloittavalle on juuri tuo, että ei odota täydellistä. Kirjoittamisessa ja kaikessa muussakin toisto tuo varmuutta ja alkutaipaleen pienet tömssyt kyllä tasoittuvat. Puhun tietenkin osin omasta matkastani – aloitin blogin teon kun en ollut vuosiin kirjoittanut yhtään mitään. Valokuvien otto tai niissä itse oleminen lähti käytännössä jos ei nollasta niin 10%. Nyt sanoisin, että 80 pinnan paremmalla puolella mennään näin viiden vuoden jälkeen 😁