Kaisa Happonen, Anne Vasko: Mur ja metsän valo

Teksti: Kaisa Happonen
Kuvitus: Anne Vasko

Kirjassa Mur kohtaa metsän hämärän ja siellä hohtavan valon. Juoni ei perustu tapahtumien ketjuun vaan sisäiseen liikkeeseen: pelosta uteliaisuuteen ja lopulta rauhaan. Metsä toimii tuntemattoman ja epävarmuuden symbolina, valo taas ymmärryksenä tai hyväksyntänä.

Tarina ei ratkaise konfliktia perinteisellä tavalla. Kukaan ei selitä, kukaan ei opeta. Mur ei voita pelkoa, vaan oppii olemaan sen kanssa. Tämä tekee kirjasta vahvasti tunnetasolla toimivan ja jopa meditatiivisen. Teos tuntuu kutsuvan pysähtymään, hengittämään ja katsomaan pimeyttä uudella tavalla.

Kuvitus – kirjan suurin voima

Anne Vaskon kuvitus on yksinkertaisesti upea. Syvät vihreät ja siniset sävyt rakentavat metsän, joka ei ole uhkaava vaan rauhoittava. Valo ei ole konkreettinen esine, vaan lähes aineeton tunne. Sommittelu, tilan käyttö ja värien hehku tekevät kirjasta esteettisesti vaikuttavan kokonaisuuden.

Kuvissa on hiljaisuutta ja tilaa ja juuri se tila kantaa merkitystä. Mur on usein pieni hahmo suuren metsän keskellä, mikä korostaa lapsen kokemusta maailmasta: maailma on valtava, mutta siinä voi silti olla turvassa.

Tämä on kuvakirja, jota voisi katsella pitkään ilman tekstiäkin.

Mutta missä on tarina?

Ja silti, ehkä hieman konservatiivisesti, jäin kaipaamaan selkeämpää juonta.

Olen tottunut siihen, että tarinassa tapahtuu jotakin konkreettista: alku, keskikohta, käänne ja ratkaisu. Tässä kirjassa liike on lähes kokonaan sisäistä. Se on varmasti tietoinen ja taiteellinen ratkaisu, mutta lukijana olisin toivonut edes hienovaraista narratiivista kaarta, joka olisi vienyt kokemusta eteenpäin.

Koin, että teos pysyy tunnelmassa enemmän kuin se kulkee kohti jotakin. Se tarjoaa kokemuksen, mutta ei varsinaista tarinaa. Ja vaikka ymmärrän ja arvostan, tämän lähestymistavan tarkoituksellisuutta, kaipasin silti jotakin selkeämpää, johon tarttua.

Kenelle kirja sopii?

Mur ja metsän valo sopii erityisesti:

• herkille ja pohdiskeleville lapsille
• yhteisiin rauhallisiin lukuhetkiin
• tunnetaitokeskustelujen avaajaksi
• esteettisestä kuvataiteesta nauttiville

Se ei ehkä ole vauhdikkaan juonen etsijälle, mutta se on voimakas teos hiljaisuuden ystävälle.

Yhteenveto

Kirja on visuaalisesti lumoava ja tunnetasolla hienovarainen. Se käsittelee pelkoa ja epävarmuutta kunnioittavasti ja lempeästi. Kuvitus on todella kaunis ja kantaa suurimman osan merkityksestä.

Silti lukijana jäin toivomaan selkeämpää tarinaa ja juonellista rakennetta. Ehkä tämä kertoo enemmän minusta kuin kirjasta, mutta juuri siksi lukukokemus oli kiinnostava. Se haastoi omia odotuksiani siitä, millainen kuvakirjan “pitäisi” olla.