Mitä tapahtuu, kun omaan tuttuun ja turvalliseen maailmaan ilmestyy yhtäkkiä joku vieras? Kati Närhen kuvakirja Muukalainen (Etana Editions, 2024) kertoo pienestä hiirestä, joka viihtyy omassa rauhassaan ja pitää pienistä, tutuista asioista. Hiiren rauha kuitenkin järkkyy, kun hänen ovelleen ilmestyy muukalainen, joka yrittää kaikin tavoin päästä tutustumaan. Muukalainen tuo mukanaan suuria ja näyttäviä asioita, kuten kirjeen, kakun, kukkia ja valoja, mutta hiirestä kaikki tuntuu pikemminkin häiritsevältä kuin mukavalta.
Asetelmassa on hienoa se, että lukija voi ymmärtää molempia hahmoja. Hiiri ei ole ilkeä, vaan haluaa pitää kiinni turvallisesta ja tutusta elämästään. Muukalainen puolestaan yrittää ystävystyä omalla tavallaan. Näin teos näyttää, että hyväkin tarkoitus voi tuntua toisesta aivan erilaiselta kuin itse kuvittelemme.
Kuka on muukalainen?
Kirjan keskeinen teema on erilaisuuden ja vieraan kohtaaminen. Muukalainen on aluksi joku, jota ei tunneta, ja juuri tuntemattomuus tekee hänestä epäilyttävän. Hiiri muodostaa tulokkaasta käsityksen ennen kuin oppii tuntemaan hänet. Tässä mielessä teos käsittelee ennakkoluuloja hyvin hienovaraisesti. Se ei saarnaa, vaan antaa lukijan huomata, kuinka helposti vieras voidaan nähdä uhkana vain siksi, että hän on erilainen.
Samalla kirja muistuttaa toisen näkökulman huomioimisesta. Muukalaisen mielestä suuret lahjat ja näyttävät eleet ovat ystävällisiä, mutta hiirelle ne ovat aivan liikaa. Tämä on kiinnostava ajatus myös arkielämässä: se, mikä meidän mielestämme on mukavaa, ei välttämättä tunnu toisesta samalta. Toisen hyväksyminen ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi pitää samoista asioista tai olla samanlaisia.
Kuvitus kertoo enemmän kuin sanat
Närhen kuvitus on tärkeä osa tarinaa. Pienen hiiren ja suuren muukalaisen välinen kokoero korostaa heidän erilaisuuttaan, ja tummien sekä kirkkaiden värien kontrastit välittävät hiiren tunnetiloja. Hiiren maailma on rauhallinen ja rajattu, kun taas muukalainen tuo siihen jotakin suurta ja yllättävää. Kuvitus ei siis vain näytä tapahtumia, vaan auttaa lukijaa kokemaan tilanteen hiiren näkökulmasta.
Kirjan kuvakerronnassa toistuvat vastakohdat, kuten pieni ja suuri, hiljainen ja äänekäs sekä tuttu ja vieras. Juuri niiden avulla Närhi pystyy kertomaan paljon ilman pitkiä tekstejä.
Muukalaisesta tulee tuttu
Tarina etenee toiston kautta: muukalainen yrittää lähestyä ja hiiri torjuu hänet. Vähitellen lukija kuitenkin alkaa nähdä molempien hahmojen näkökulmat. Kun vieras tulee tutummaksi, hän ei enää tunnukaan yhtä oudolta tai uhkaavalta. Muukalaisesta voi tulla tuttu ja tutusta lopulta ystävä.
Pidän erityisesti siitä, ettei hiiren tarvitse muuttua toiseksi ihmiseksi. Hän saa edelleen pitää rauhasta ja pienistä asioista. Myös muukalainen saa olla oma itsensä. Ystävyys ei synny siitä, että erilaisuus katoaa, vaan siitä, että erilaisuudelle annetaan tilaa. Tämä on mielestäni yksi kirjan kauneimmista ajatuksista.
Lopuksi
Kati Närhen Muukalainen on pieni kuvakirja suuresta aiheesta. Se kertoo ennakkoluuloista, erilaisuuden kohtaamisesta, omista rajoista ja ystävyyden mahdollisuudesta. Teoksen vahvuus on siinä, ettei se selitä kaikkea valmiiksi, vaan antaa kuvien, värien ja hahmojen toiminnan kertoa oman tarinansa.
Kirjan äärellä voi pysähtyä miettimään, kuinka helposti pidämme vierasta outona vain siksi, ettemme vielä tunne häntä. Ehkä teoksen tärkeimmän ajatuksen voisi tiivistää näin: muukalainen voi olla vain ystävä, jota emme vielä tunne.
