Heinäkuu oli kokonaan minun lomakuukauteni. Sain siis keskittyä vain ja pelkästään asioihin, joista nautin. Ja täytyy myöntää, että taisin myös päivittää blogiani heinäkuussa aika tiuhaan. Kun ei tarvitse kiirehtiä töihin, on yllättävän paljon aikaa kirjoittaa, lukea, katsoa televisiota, tehdä käsitöitä ja ennen kaikkea olla.
Heinäkuu alkoi mukavasti, kun veli perheineen tuli käymään Helsingissä. Grillasimme kattoterassilla makkaraa ja seuraavana päivänä suuntasimme Suomenlinnaan. Veljeni oli käynyt siellä viimeksi lapsena, eikä hänen vaimonsa ollut siellä koskaan, joten oli jo aikakin tehdä pieni retki merellisiin maisemiin.
Ensimmäisenä lomaviikonloppuna hyppäsin lasten kanssa junaan ja suuntasimme Savoon mummolaan. Ukko oli ensimmäistä kertaa yökylässä ilman vanhempia. Ilmeisesti meidän ikävöimisemme ei kuitenkaan ehtinyt kovin suureksi kasvaa, sillä mummo oli järjestänyt niin paljon ohjelmaa, että päivät olivat täynnä tekemistä.
Lullasta otin tietysti myös perinteisen kesäkuvan leikkimökin edessä. Olemme ottaneet saman kuvan joka kesä tytön syntymästä lähtien. On hauska seurata kuvista, kuinka pieni tyttö leikkimökin edessä kasvaa vuosi vuodelta.
Kun sain lapset turvallisesti mummolaan saatettua, jatkoin itse matkaa Pieksämäelle. Ennen junaan astumista ehdin vielä käydä Mikkelin taidemuseossa katsomassa 25. Kuvitustriennaalin. Pieksämäelle päästyäni suuntasimme ystävän kanssa ensimmäisenä torille pehmiksille ja kahveille. Täydellinen tapa aloittaa lomahetki ystävän seurassa.
Ystävän luona tehtyjen pizzojen jälkeen koitti kauan odotettu Äkkiä Anttolassa -maraton. Ja koska sarjaan emme koskaan kyllästy, aloitimme seuraavana päivänä sarjan uudelleen toisen kauden pariin. Toinen kausi on aivan mahtava. Siinä homma menee jo niin täydellisesti överiksi, ettei enää pyydellä niin sanotusti olemisesta anteeksi.
Sunnuntaina noudatimme jälleen yhtä kesäperinnettämme ja suuntasimme kesäteatteriin. Tällä kertaa ohjelmassa oli VR Näytelmäkerho Pieksämäen Savolainen rakettimies.
Lomalla myös Marcel Proust palasi elämääni. Hankin itselleni uudet kuulokkeet, ja niiden myötä mieleeni palautui jälleen Kadonnutta aikaa etsimässä. Samalla muistui mieleeni tähänastisen elämäni hienoin oivallus.
Sääkin oli heinäkuussa minun makuuni oikeastaan täydellinen. Oli sopivasti sadepäiviä, viileitä päiviä ja hellepäiviä. En nimittäin pidä kuumuudesta järin paljon, joten hellepäivinäkin on mukava tietää, että huonolla säällä on sitten aivan hyvä syy jäädä kotiin. Ja mikä olisikaan parempi tapa viettää sadepäivää kuin televisiota katsellen ja parvekkeella sarjakuvia lukien?
BTelevisiosta tuli katsottua Four Seasonsin toinen kausi sekä elokuva Hotelli Firenzessä. Lukupinossa puolestaan olivat Äideistä parhain, Patience, Memento Mori ja Ajan kanssa.
Ja tietysti kesäni Marcel Proustin seurassa jatkui.
Kun taas lasten kanssa tuli luettua mm.:
- Kanijengi veneilee
- Kettujuttuja — kolme hännäkästä tarinaa
- Ensimmäinen leikkikirjani
- Huhuu, kuka siellä
Käsitöissäkin tapahtui lopulta jotain, jota olin jo jonkin aikaa odottanut: sain Lullalle prinsessamekon ommeltua. Valmistuminen venähti hieman suunniteltua pidemmäksi. Matkan varrelle sattui sanoisinko hieman lannistavia tekijöitä, kuten esimerkiksi se, että Ukko pääsi vesiväreillä sotkemaan mekkoa. Kaikesta huolimatta mekko valmistui, ja ehkä juuri siksi sen valmistuminen tuntuikin erityisen hyvältä.
Heinäkuun lopun vietimme jälleen Savossa papan luona. Lasten kesäloman kohokohta taisi olla se, kun he pääsivät papan kaivinkoneen kyytiin ja vieläpä kaivamaan ojan pientaretta. Siinä taitaa olla sellainen kesämuisto, joka jää mieleen pitkäksi aikaa.
Ja nyt olen sitten siirtynyt haikein mielin elokuuhun ja arkeen.
Ehkä haikeus johtuu kuitenkin osittain juuri siitä, että loma on onnistunut niin hyvin. Heinäkuu oli rauhallinen, rentouttava ja palauttava. Sain lukea, katsoa televisiota, kuunnella, ommella, kirjoittaa, tavata ystäviä ja sukulaisia sekä viettää aikaa lasten kanssa. Sain myös olla tekemättä mitään silloin, kun siltä tuntui.
Kiitos heinäkuu. Olit hyvä.
