Heinäkuun loppupuolella suuntasimme kesäloman viettoon Savoon papan luokse. Heti matkan alussa sattui pieni klassikko: Stadin kundi tajusi kesken ajomatkan, ettei ollut muistanut syödä mitään ennen lähtöä. Onneksi reitin varrella oli mummola, joten poikkesimme sinne syömään. Samalla sain mukaani ison rasiallisen kanttarelleja, joista valmistin myöhemmin papalla herkullisen kanttarellirisoton.
Kun saavuimme Pieksämäen puolelle, päätimme ajaa suoraan ystävän luokse, sillä pitkästä aikaa oli meidän ystäväporukan kokoontuminen. Ja kuten niin monta kertaa aiemminkin, lähdin kotiin jätesäkillinen lastenvaatteita rikkaampana. En tiedä, mitä tekisimme ilman näitä ihania ystäviä, joiden luota vaatteita tuntuu aina löytyvän seuraavalle käyttäjälle.
Kaivinkone vei voiton huvipuistosta
Seuraava päivä oli lapsille varmasti koko kesän kohokohta. He pääsivät papan kyytiin ohjaamaan kaivinkonetta.
Varsinkin Ukko on tällä hetkellä aivan täpinöissään kaikista työkoneista, joten tämä oli hänelle suorastaan unelmien täyttymys. Lullalla taas oli koko ajan leveä hymy kasvoillaan. Hän istui papan kanssa kaivurin kopissa aivan kuin olisi tehnyt sitä aina ja ohjasi konetta hyvin itsevarman näköisesti.
Ukko puolestaan oli koko ajan todella keskittynyt. Kun kaivuriajelu oli ohi ja hän jäi vielä ihastelemaan konetta, hän toisteli lumoutuneena:
“Wau, wau. On kivaa. On kivaa.”
Meidän perheellemme kaivinkone oli oikeastaan parempi elämys kuin huvipuisto. Kuka tahansa pääsee Linnanmäelle, mutta ei ihan jokainen pääse oikean kaivinkoneen kyytiin.
Kaivinkonereissun jälkeen kävin moikkaamassa ystävääni kuvataideseuran työhuoneella. Samalla suunnittelimme, että jos vain saan Helsingissä järjestettyä aikaa, osallistuisimme yhdessä graafikan viikonloppukurssille. On tullut huomattua, kuinka paljon sitä tekemistä oikeastaan kaipaakaan.
Työhuoneelta kävelin vielä Pieksämäen torille ja pidin viinilasillisen mittaisen hengähdystauon konttiravintola Mortonissa.
Serkkupäivä ja yllätyslöytö kuskuskentällä
Keskiviikkoaamuna serkku saapui papalle päiväksi. Suuntasimme ensin leikkipuisto Aapeliin, jossa lapset saivat purkaa energiaansa pitkän tovin. Kun puistossa oli leikitty tarpeeksi, päätimme kävellä keskuskentälle juoksentelemaan.
Kentälle päästyämme ihmettelimme, mikä tapahtuma siellä oikein oli meneillään. Siellähän järjestettiin lapsille suunnattu Torisport-tapahtuma. Ostimme lapsille rannekkeet, ja loppupäivä menikin pomppulinnoissa, pyöräradalla ja kaikenlaisissa liikunnallisissa aktiviteeteissa. Parempaa sattumaa emme olisi voineet toivoa.
Operaatio Tahilampi
Torstaiaamuna serkku saapui jälleen paikalle, ja päätimme viettää päivän Tahalammen uimarannalla.
Tai ainakin se oli suunnitelma.
Vaikka olen Pieksämäeltä kotoisin, muutin pois niin nuorena, etten oikeastaan tunne paikkoja kovinkaan hyvin. Minulle oli kyllä useampaan kertaan sanottu, että mennään Tahilampeen, mutta nimi ei ollut jäänyt mieleen.
Lähdimme ensin Hiekanpään uimarannalle, koska se oli ainoa ranta, jonka varmasti tiesin. Pääsimme parkkipaikalle, kun serkku ilmoitti:
– Ollaan väärässä rannassa.
Laitoin navigaattoriin oikeaksi luulemani uimarannan. Matkalla sinne serkku alkoi kuitenkin vakuutella, ettei Tahilampi ole tällä suunnalla. Vaihdoin kiireesti navigaattorin määränpääksi Tahiniemen.
No, kun viimein saavuimme Tahiniemen rannalle, serkku totesi jälleen:
– Väärä ranta.
Siinä vaiheessa lapset huusivat ja kiukuttelivat takapenkillä, minä kiroilin ääneen kuin merimies ja tunnelma alkoi olla kaikkea muuta kuin rento kesäpäivä.
Lopulta soitin veljelleni lähes epätoivoisena ja kysyin, mihin meidän oikein kuuluu mennä.
Hän vastasi naurahtaen:
– Älkää kuunnelko serkkua. Se ranta on Tahilampi.
Tahiniemen rannalla eräs mies oli sillä välin ottamassa aurinkoa. Huomasin sivusilmällä, kuinka hän nousi oikein istumaan seuraamaan meidän touhuamme. Saimme varmasti tarjottua hänelle päivän viihdepläjäyksen, kun helsinkiläiset yrittivät epätoivoisesti löytää yhtä uimarantaa.
Lopulta löysimme oikeaan paikkaan.
Ja täytyy myöntää, että serkku oli kuitenkin oikeassa yhdessä asiassa: Tahilampi on varmasti Pieksämäen paras uimaranta. Se on vähän kuin Hietsun ranta minikoossa: matala, hiekkainen, hyppytorni, leikku- ja kuntoilupuisto ja lapsiperheelle aivan täydellinen.
Kesäinen Pieksämäki yllätti
Yllätyin oikeasti siitä, kuinka paljon lapsiperheille on Pieksämäellä kesäisin tekemistä.
Olin pakannut mukaan kaksi Lego-pakkausta siltä varalta, että sadepäivinä tai tylsinä hetkinä tarvitsisimme yhteistä tekemistä. Ne kulkivat koko viikon mukana koskemattomina.
Ohjelmaa riitti joka päivälle niin paljon, ettei laatikoita tarvinnut avata kertaakaan.
Lopulta oli aika suunnata takaisin kotiin. Ennen lähtöämme pappa kävi vielä poimimassa minulle punaviinimarjoja mukaan. Niistä leivoin kotona piirakan, jotta palan Savon kesää saisi vielä hetkeksi mukaan arkeen.
Kotiin lähtiessä auto oli taas täynnä vaatteita, punaviinimarjoja ja ennen kaikkea monta ihanaa kesämuistoa. Tällaiset reissut muistuttavat siitä, ettei onnistunut loma vaadi suuria nähtävyyksiä tai kalliita elämyksiä. Riittää, että ympärillä on läheisiä ihmisiä, yhteisiä hetkiä ja lapsia, joiden mielestä kaivinkone on maailman hienoin asia.
