Tänäkin vuonna vietimme juhannuksen Helsingissä. Minusta juhannus Helsingissä on aivan mahtavaa. Pääkaupunki hiljenee, liikenne vähenee ja tunnelma muuttuu jotenkin erityisen leppoisaksi. Monet hakeutuvat kaupungin lähisaarille nauttimaan keskikesän juhlasta, ja niin teimme mekin.
Juhannusaattona suuntasimme koko perhe perinteidemme mukaan Mustasaareen. Seurakunnan omistama saari on meille tuttu ja rakas juhannuskohde, jonne on mukava palata vuodesta toiseen. Jo matka sinne oli tämän vuoden juhannuksen kohokohtia, ainakin perheen nuorimman mielestä.
Ukko on nimittäin nyt täysin innostunut kaikenlaisista kulkuneuvoista. Voitte siis kuvitella, miten täpinöissään hän oli päästessään laivan kyytiin. Lauttamatka oli hänelle elämys jo itsessään, ja koko matkan ajan hän seurasi ympäristöään innokkaasti.
Mustasaaressa parasta ovat kuitenkin lampaat. Ne kesyt ja rauhalliset lampaat, jotka laiduntavat saarella, veivät tällä kertaa Ukon sydämen täysin. Hän ei olisi halunnut tehdä mitään muuta kuin paijata niitä. Lumoutuneena hän toisteli jatkuvasti: ”Paijata, paijata”, ja opasti samalla myös muita lapsia samaan puuhaan. Lampaat olivat hänen mielestään niin ihania, että hän jopa yritti antaa niille suukkoja.
Isosiskolla meinasi hetkittäin mennä hermot. Lulla olisi kovasti halunnut päästä mereen istumaan ja leikkimään veden ääreen, mutta pikkuveli oli täysin uppoutunut lammasihailuunsa eikä pitänyt minkäänlaista kiirettä. Lopulta kuitenkin isosiskokin pääsi pulikoimaan veteen pikkuveljen kanssa.
Aamulla olin tehnyt itselleni omat pienet eväät mukaan. Ajattelin alun perin tarjoavani perheelle saaren päivällisen ja nauttivani itse omista eväistäni. Stadin kundi kuitenkin totesi, että minun pitäisi syödä myös saaren päivällinen, jotta juhannuksesta tulisi vähän juhlavampi. Samalla säästyisimme kylmälaukun raahaamiselta. Niinpä jätin omat suunnitelmani sikseen ja söin muun perheen kanssa.
Juhannuspäivänä kävimme Lullan kanssa nauttimassa aamukahvit ja raparperipiirakat kattoterassilla. Ajatus oli ihana, ja hetkeksi pääsimmekin nauttimaan kesäisestä tunnelmasta. Todellisuus ei kuitenkaan ollut aivan yhtä idyllinen kuin suunnitelma, sillä kattotasanteella puhalsi niin kylmä tuuli, ettemme viihtyneet siellä kovin pitkään.
Loppupäivä kului kotoisissa merkeissä. Perheen toiveesta valmistin heille kermaisen kalakeiton, jonka jälkeen lämmitin saunan. Saunoin pitkään ja hartaasti, ehkä vähän liiankin hartaasti. Saunomisen jälkeen päätin ottaa pienet päiväunet, mutta heräsinkin vasta illalla. Minulla taisi olla sitten hieman enemmän univelkaa kuin olin kuvitellut.
Kaiken kaikkiaan juhannuksemme oli mielestäni oikein mukava. Erityisesti jäi tunne siitä, että lapsilla oli hauskaa, ja se on lopulta tärkeintä. Minä en kaipaa mökkijuhannusta enkä reissaamista tiukalla aikataululla keskikesän juhlan aikaan. Nautin siitä, että voimme viettää juhannusta rauhassa omassa kaupungissamme, tehdä juuri sitä mitä huvittaa ja ottaa päivän sellaisena kuin se tulee.
Stadin kundi sen sijaan taitaa välillä kaivata perinteisempää mökkijuhannusta. Ehkä jonain vuonna kokeilemme taas sellaistakin. Tänä vuonna Helsinki ja Mustasaaren lampaat olivat kuitenkin juuri sitä, mitä juhannukseemme tarvittiin.
