Katri Kirkkopelto: Molli ja Kumma

Viime aikoina meidän iltasatuhetkiemme yhdeksi ehdottomaksi suosikiksi on noussut Molli ja Kumma. Oikeastaan voisi sanoa, että Molli-hahmosta on tullut Lullan oma rakas satuhahmo, johon palataan yhä uudelleen. Molli tuntuu puhuttelevan erityisesti herkällä ja lempeällä tavallaan. Siinä on jotain samaan aikaan turvallista, hauskaa ja helposti samaistuttavaa.

Kirjan kirjoittanut ja kuvittanut Katri Kirkkopelto osaa kuvata lasten tunteita poikkeuksellisen hienosti. Molli ja Kumma ei ole vain tavallinen kuvakirja, vaan tarina, joka avaa keskustelua peloista, ystävyydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä tavalla, jonka myös pieni lapsi ymmärtää.

Salaperäinen Kumma

Tarina alkaa, kun Mollin puutarhaan ilmestyy outo ja tuntematon olento, Kumma. Jo pelkkä nimi herättää uteliaisuutta. Kummasta löytyy suuria jalanjälkiä ja salaperäistä tunnelmaa, mikä tekee tarinasta sopivan jännittävän muttei liian pelottavan.

Mollia Kumma kiinnostaa, mutta Pikku Sisu suhtautuu siihen epäluuloisesti. Tästä syntyy yksi kirjan tärkeimmistä teemoista: miltä tuntuu, kun joku uusi tulee mukaan tuttuun ystäväpiiriin? Pikku Sisun mustasukkaisuus ja ulkopuolisuuden tunne kuvataan yllättävän aidosti. Juuri siksi tarina toimii niin hyvin myös aikuiselle lukijalle.

Erilaisuuden hyväksymisestä

Kirjan ehkä tärkein viesti liittyy siihen, ettei erilainen automaattisesti tarkoita pelottavaa. Aluksi Kumma näyttäytyy hahmoille outona ja hieman uhkaavana, mutta vähitellen ennakkoluulot alkavat murentua. Tutustuminen muuttaa pelon ymmärrykseksi.

Pidän erityisesti siitä, ettei kirja saarnaa tai opeta liian suoraan. Se antaa lapselle tilaa tehdä omia havaintoja. Keskustelua syntyy luonnostaan: Miksi Pikku Sisu suuttui? Miksi Kumma vaikutti aluksi pelottavalta? Voiko uusi ystävä tuntua ensin oudolta?

Tunteet näkyvät myös kuvissa

Kirjan kuvitus on aivan olennainen osa tarinaa. Mollin ilmeet, Pikku Sisun eleet ja Kumman hieman kummallinen olemus kertovat paljon sellaista, mitä tekstissä ei sanota ääneen. Kuvissa tunteet ovat suuria mutta lempeitä.

Ehkä juuri siksi Lulla jaksaa palata kirjaan yhä uudelleen. Jokaisella lukukerralla löytyy jotain uutta katsottavaa: pieniä yksityiskohtia, ilmeitä tai tunnelmia. Kuvakirjoissa parhainta onkin se, että tarina syntyy tekstin ja kuvien yhteistyöstä.

Miksi Molli on niin rakas?

Mollissa on jotain erityisen samaistuttavaa. Hän ei ole täydellinen eikä rohkea sankari, vaan herkkä hahmo, joka pohtii asioita ja tuntee paljon. Se tekee hänestä aidon tuntuisen. Moni lapsi tunnistaa varmasti samoja tunteita myös itsessään.

Molli ja Kumma onkin kirja, jota voi suositella lämpimästi kaikille, jotka etsivät satuja tunteista, ystävyydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä kauniisti kerrottuna ja kuvitettuna.