Aino Havukaisen ja Sami Toivosen kuvakirjan Veera ja maatilan eläimet viehätys piilee siinä, että se osaa katsoa maailmaa lapsen silmin. Kirja johdattaa lukijan maatilan arkeen yhdessä Veeran sekä tuttujen hahmojen Tatun ja Patun kanssa, eikä vauhdikkailta väärinkäsityksiltä tietenkään vältytä.
Tarina rakentuu yksinkertaisesta mutta toimivasta ideasta: maatilan eläimet ja ympäristö ovat täynnä ihmeteltävää. Tatu ja Patu tarkastelevat kaikkea ulkopuolisen silmin ja tekevät omalaatuisia päätelmiä tutuistakin asioista. Juuri tästä syntyy kirjan huumori. Kun esimerkiksi eläimiä, työvälineitä tai maatilan tapoja katsotaan ensimmäistä kertaa, arkisista asioista tulee yhtäkkiä kummallisia ja hauskoja.
Veera toimii tarinassa rauhallisena oppaana. Hän selittää asioita, ohjaa kaksikkoa ja pitää tilanteet hallinnassa silloin, kun Tatun ja Patun mielikuvitus lähtee laukalle. Tämä kolmikko toimii erinomaisesti yhdessä: Veera tuo turvallisuutta ja selkeyttä, kun taas Tatu ja Patu tekevät tarinasta elävän ja hulvattoman.
Kirjan yksi suurimmista vahvuuksista on sen kuvitus. Havukaisen ja Toivosen tyyli on tunnistettava: kuvat ovat täynnä yksityiskohtia, ilmeitä ja pieniä sivutarinoita. Jokaisella lukukerralla voi huomata jotakin uutta. Kuvitus ei ole pelkkä tekstin tuki, vaan olennainen osa koko tarinaa. Pienet visuaaliset vitsit tekevät kirjasta hauskan myös aikuiselle lukijalle.
Maatila näyttäytyy kirjassa lämpimänä, turvallisena ja kiinnostavana ympäristönä. Eläimiin tutustutaan lempeällä tavalla, ja samalla lapsi oppii jotakin navetasta, tallista ja maatilan arjesta. Vaikka kirja on selvästi tarinallinen ja humoristinen, siinä on mukana myös tietokirjamaisia piirteitä. Se herättää helposti keskustelua eläimistä, maatalosta ja luonnosta.
Kieleltään kirja sopii hyvin pienille lapsille. Teksti on selkeää ja rytmiltään sujuvaa, minkä vuoksi sitä on mukava lukea ääneen. Toistuvat ihmettelyt ja hassut tilanteet pitävät lapsen kiinnostuksen yllä loppuun asti.
Veera ja maatilan eläimet onkin paljon enemmän kuin tavallinen eläinkirja. Se on kertomus uteliaisuudesta, yhdessä oppimisesta ja siitä, miten hauskaa maailma voi olla, kun sitä uskaltaa ihmetellä. Kirja tarjoaa sekä naurua että oivalluksia ja juuri siksi se kestää hyvin aikaa ja useita lukukertoja.
