Lokakuu on nyt taputeltu, ja jos pitäisi yhdellä sanalla kuvailla kulunutta kuukautta, se olisi väsymys. Päällimmäisenä lokakuusta on jäänyt mieleen kaikenlainen uupumus, joka on syntynyt useammasta eri syystä. Tuntuu, että energiaa on kulunut niin paljon kaikkeen muuhun, ettei omille mielenkiinnon kohteille tai itselle tärkeille asioille ole juuri jäänyt aikaa eikä voimavaroja.
Olenkin huomannut, että lokakuussa omat jutut ovat jääneet aika lailla taka-alalle. Välillä on vain pitänyt selviytyä arjesta ja antaa itselleen lupa olla tekemättä kaikkea sitä, mitä ehkä olisi halunnut. Kirjoitinkin kuukauden aikana myös siitä, kun kaikki raivostuttaa ja ahdistaa eikä edes kauan odotettu vapaa tunnu enää vapaalta. Se kuvasi aika hyvin senhetkisiä tunnelmia.
Lasten kanssa ehdin kuitenkin hieman uppoutua kirjojen maailmaan. Lokakuun lukemisiin mahtui muun muassa One Cat, Two Cats sekä Oliverin syntymäpäivä. Onneksi lasten kanssa lukeminen on sellainen pieni yhteinen hetki, jolle löytyy yleensä tilaa kiireisempienkin päivien keskellä.
Lokakuussa tuli myös pohdittua omaa bloggaamista ja sitä, millainen bloggaaja oikeastaan olen. Vastailin 20 kysymykseen bloggaamisesta ja samalla tuli vähän pysähdyttyä miettimään omaa blogia, sen merkitystä ja sitä, millaisia asioita haluan täällä jakaa.
Kirjamessut toivat mukavaa vaihtelua lokakuuhun.
Vaikka kuukausi oli muuten melko väsynyt, tuli sentään lähdettyä välillä kodin ulkopuolellekin. Lokakuun yksi odotetuimmista menoista olivat Helsingin kirjamessut. Perjantaina pääsin messuille ihan omassa rauhassa yksin ja sunnuntaina suuntasimme messuille vielä Lullan kanssa. Oli mukavaa päästä hetkeksi kirjojen ja kirjallisuuden pariin ja tehdä jotain vähän tavallisesta arjesta poikkeavaa.
Pyhäinpäivänä puolestaan suuntasimme koko perheen voimin pikavisiitille Savoon. Kyseessä oli yhden yön reissu, jonka pääasiallisena tarkoituksena oli talvirenkaiden vaihto. Tämä oli oikeastaan koko syksyn ainoa viikonloppu, jolloin lauantaille ei ollut sovittuna mitään muuta ohjelmaa. Niinpä pieni irtiotto tuli ihan tarpeeseen.
Samalla lapset pääsivät nopeasti näkemään mummoa ja pappaa, mikä oli tietysti reissun mukavinta antia. Vaikka visiitti jäikin lyhyeksi, oli mukava päästä hetkeksi vaihtamaan maisemaa ja viettämään aikaa läheisten kanssa.
Jouluttaminen jäi odottamaan marraskuuta.
Yksi asia, jota olin ajatellut lokakuussa jo aloittelevani, oli jouluttaminen. No, se jäi tällä kertaa ajatuksen tasolle. En yksinkertaisesti saanut aikaiseksi aloittaa jouluisia puuhia, vaikka mielessä niitä olikin jo pyörinyt.
Jotain pientä sentään tapahtui: sain kuusen tuotua sisälle ja parvekkeen jouluvalotkin tuli suunniteltua. Marraskuussa olisi sitten tarkoitus ripustaa valot yhdessä lasten kanssa ja koristella kuusi. Ehkäpä silloin pääsen vihdoin kunnolla joulutunnelmaan.
Katse marraskuuhun ja uusiin tuuliin.
Kaiken kaikkiaan lokakuu oli minulle aika väsynyt kuukausi. Paljon on ollut mielessä ja meneillään, mutta omille jutuille ei ole tuntunut löytyvän sopivaa hetkeä tai riittävästi energiaa. Välillä tällaisiakin kuukausia vain tulee, eikä sille aina voi mitään.
Marraskuulta odotankin ennen kaikkea sitä, että saan meneillään olevat projektit päätökseen. Sen jälkeen tilanteen pitäisi alkaa vähitellen helpottaa ja toivon, että saan taas enemmän aikaa ja ajatuksia omille mielenkiinnon kohteilleni.
Uskon, että projektien valmistumisen jälkeen alkavat puhaltaa myös vähän uudet tuulet. Haluaisin päästä keskittymään enemmän omiin juttuihini, tekemään niitä asioita, joista itse nautin, ja löytämään takaisin sellaiseen tekemisen iloon, joka on viime aikoina ollut hieman hukassa.
Ehkä marraskuu tuo mukanaan juuri sitä, mitä nyt eniten kaipaan: vähän kevyempää arkea, omaa aikaa ja uusia inspiraatioita.
Mutta ensin nautitaan joulun odotuksesta ja koristellaan koti yhdessä lasten kanssa.
