Mika Lietzenin Alkoholi (2023) seuraa koditonta alkoholistipariskuntaa satamakaupungin sumuisilla kaduilla. Kun väkivallanteko ravistelee heidän arkeaan, se sysää heidät yhä syvemmälle riippuvuuden ja kohtalon kurimukseen.
Lietzenin teos kuvaa alkoholistipariskunnan elämää, jossa korostuvat syrjäytyminen, epätoivo ja itseään vahvistava tuhon kierre. Päähenkilöt ovat jumiutuneet alkoholiriippuvuuden ja ulkoisen maailman armottomuuteen. Heidän elämänsä on jatkuvaa kamppailua, ja se näyttäytyy ahdistavana ja toivottomana.
Lietzenin kuvallinen ilmaisu, jossa haalea värimaailma ja minimalistinen dialogi korostavat irrallisuuden ja ahdistuksen tunnetta. Sarjakuvan visuaalinen tyyli luo vaikutelman unenomaisesta tilasta, jossa hahmot kärsivät jatkuvasti.
Alkoholissa hahmot vaikuttavat kantavan syvää, tiedostamatonta syyllisyyttä, joka ilmenee itseään vahingoittavana käytöksenä; alkoholin väärinkäyttönä ja väkivaltaan kietoutumisena. Tässä yhteydessä sarjakuvan väkivallanteko voi symboloida syvempää yritystä “rangaista itseään” siitä, että kokee olevansa arvoton tai kadottanut yhteyden rakkauteen ja anteeksiantoon.
Alkoholissa pelko hallitsee hahmojen elämää, kuten pelko yksinäisyydestä, epäonnistumisesta ja itsen hylkäämisestä. Hahmot eivät pysty valitsemaan rakkautta, koska heidän koko todellisuutensa on kietoutunut pelkoon ja epätoivoon.
Lietzenin Alkoholi käsittelee ihmiselämän kipupisteitä eri näkökulmista. Sarjakuva kuvaa konkreettisesti maailmaa, jossa pelko ja syyllisyys vallitsevat.
