Kevätjuhlat lähestyivät taas vauhdilla, ja samalla alkoi tuttu pohdinta siitä, miten päiväkodin aikuisia muistaisi lukuvuoden päätteeksi. Tänä vuonna Lullan ryhmän vanhemmat keräsivät henkilökunnalle lahjakortteja yhteislahjaksi. Minä luopio en siihen kuitenkaan osallistunut, koska olen käsittänyt, että nykyään kaikenlainen rahallinen muistaminen voidaan tulkita helposti lahjonnaksi.
Niinpä päädyin tuttuun ja turvalliseen ratkaisuun: itsetehtyihin lahjoihin. Lullalla on nimittäin meneillään aivan uskomaton flow-vesivärikausi. Paperia kuluu tasaiseen tahtiin ja värit leviävät iloisesti pitkin pöytää.
Laitoin siis pienen taiteilijan maalauspuuhiin ajatuksella, että päiväkodin aikuiset saisivat jokainen oman uniikin teoksen. Lopulta valitsimme kolme maalausta, jotka kiinnitin paspartu-kehyksiin. Heti kehysten kanssa niistä tuli jotenkin hämmästyttävän “oikeiden taulujen” näköisiä. Sellaisia, jotka voisi kuvitella löytävänsä pienestä galleriasta tai kahvilan seinältä.
Viimeistelin paketit käärimällä ne folioon ja sitomalla ympärille nauhat. Lopputulos oli samaan aikaan vähän juhlava ja ihanan kotikutoinen.
Oma ehdoton suosikkini maalauksista on kuitenkin se, jossa kuulemma “äitimörkö on töissä”. En tiedä pitäisikö tästä olla huolissaan vai otanko sen vain realistisena kuvauksena työelämästä ja kiireisistä aamuista. Mutta rehellisesti sanottuna rakastan sitä maalausta eniten juuri siksi.
