Maaliskuu meni minulla tänä vuonna jotenkin täysin ohi. Tiedättekö sen tunteen, kun kalenteri väittää kuukauden kuluneen, mutta itse ei oikein muista mihin se kaikki aika katosi? Vapaapäivätkin menivät vähän mönkään, eikä niistä tullut sellaista rentouttavaa ja aikaansaavaa hetkeä kuin olin etukäteen ajatellut. Neuleprojekti ei edennyt käytännössä lainkaan, ja ompeluprojektien aloittaminen jäi kokonaan haaveeksi.
Kuukauteen mahtui kuitenkin juhlaa, sillä meillä vietettiin syntymäpäiviä kahteen otteeseen. Stadin kundi täytti pyöreät 50 vuotta, ja minäkin sain lisätä yhden vuoden mittariin. Syntymäpäivälahjaksi sain jotain varsin käytännöllistä ja ehkä myös hieman vihjailevaa. Stadin kundi nimittäin hankki minulle tekoälyllisen robotti-imurin. Olen kyllästymiseen asti muistutellut häntä siitä, ettei hän juuri osallistu kodin siisteyden ylläpitämiseen, joten tämä taisi olla hänen ratkaisunsa asiaan. On myönnettävä, että olo on edelleen hieman outo, kun ei tarvitse käyttää energiaa siihen ajatukseen, että pitäisi alkaa imuroida.
Yksi kuukauden kohokohdista oli ehdottomasti pikkuveljen vierailu. Hän tuli ensimmäistä kertaa meille kylään ja viipyi töidensä puolesta peräti kaksi yötä. Vierailu ei jäänyt ainakaan meidän neitokakadupariskunnalta huomaamatta, sillä linnut suorastaan villiintyivät veljestä. Ne hengailivat hänen lähettyvillään jatkuvasti ja lentelivät niin innokkaasti, että meinasi tulla lähikontakteja vähän liikaakin. Veli taisi olla tilanteesta hieman kauhuissaan, vaikka itse tilanne olikin lähinnä huvittava.
Myös mummo piipahti kylässä yhtenä viikonloppuna. Samoihin aikoihin Stadin kundi oli innostunut hankkimaan lisää huonekasveja, joten mummolle järjestyi heti “projekti”: hän pääsi päivittämään meidän kasvit ajantasalle ja laittamaan ne parempaan järjestykseen. Kaikki voittivat; kasvit voivat paremmin ja me saimme asiantuntevaa apua.
Vaikka kaikki suunnitelmat eivät toteutuneet, jotain ihanaa sentään jäi arkeen. Lapsille tuli luettua satuja oikein mukavasti:
- Tosi iso kova hätä
- Järjettömän hulluja satuja
- Veera lääkärissä
- Minä olen Sykkyrämyyrä!
- Apua, kirjassani on pieru!
Pitkästä aikaa otin myös 3D-tulostimen uudelleen käyttöön. Pienen tauon jälkeen oli yllättävän innostavaa palata sen pariin, ja tulostelin itselleni uusia pääsiäiskoristeita. Pienet projektit toivat kivaa vaihtelua muuten hieman hajanaiselta tuntuneeseen kuukauteen.
Yksi ihana pieni, mutta yllättävän merkityksellinen juttu oli myös se, että pääsin vihdoinkin käymään kampaajalla. Uusi kuontalo toi mukanaan heti kevyemmän ja freesimmän olon.
Perheen pienin, Ukko, sai puolestaan syntymäpäivälahjansa hieman etuajassa: pyöräilykypärän. Sen ansiosta päästiin aloittamaan pyöräilykausi heti sopivan sään tullen. Samalla lapset avasivat myös hiekkalaatikkoleikkikauden, joka tuntui olevan heille vähintään yhtä suuri kevään merkki.
Vaikka maaliskuu tuntui lipuvan ohi vähän huomaamatta ja suunnitelmat jäivät osittain toteutumatta, kuukauteen mahtui silti paljon pieniä, merkityksellisiä hetkiä. Ehkä se onkin hyvä muistutus siitä, että kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan ja silti elämä on täynnä asioita, joista voi iloita.
