Tänä viikonloppuna mummo kävi kylässä. Ja kuten aina, mummo ei saapunut tyhjin käsin. Tällä kertaa hän toi mukanaan aivan uskomattoman määrän askartelujuttuja Lullalle: Oppi & ilo -tehtäväkirjan, pompula-askartelusetin sekä timanttimaalauskirjan yksisarvisista. Nyt riittää puuhaa pitkäksi aikaa. Heti mummon saavuttua ensimmäisenä askartelupöydälle levitettiin tarvikkeet ja homma alkoi innolla. Glitter helmiä, pompuloita ja paljon pieniä sormia touhuamassa.
Mummo ei tietenkään unohtanut pikkuveljeäkään, vaan toi molemmille lapsille ison pinon uusia vaatteita. Mukavaa, kun on nyt lapsilla myös ihan uusia vaatteita, eikä vain vanhoja toisten käyttämiä.
Viikonloppu oli lapsille täyttä juhlaa. Mummo oli koko ajan mukana leikeissä ja erityisesti duplotornien rakentaminen vei mennessään. He rakensivat yhdessä monen kerroksen korkeuksia hipovia torneja, ja nauru raikui. Oli ihanaa seurata vierestä, miten tärkeää se yhdessäolo on.
Samaan aikaan meille aikuisille koitti harvinainen hetki: saimme omaa aikaa kahdestaan. Stadin kundin kanssa kävimme ulkona syömässä ja piipahdimme lasillisella meidän kantapaikassa. Oli hämmentävää, kun ei kuulunut “äitiii”-huutoja.
Kotona mummo oli sillä välin paistanut läjän lettuja lapsille, ja keittiössä tuoksui herkulliselta, kun tulimme takaisin. Ukko oli hotkinut ainakin viisi pientä lettua.
Ja koska mummo on myös innostunut puutarhaharrastaja, hän ei malttanut olla vilkaisematta Stadin kundin viherkasveja… tai siis “elossa sinnitteleviä” sellaisia. Hän huolsi huonekasvit ja istutti uudet kasvit ruukkuihin, sillä Stadin kundin mukaan minä “tapan kaikki koristekasvit pelkällä katseella”. En edes yritä väittää vastaan, sillä hän on aivan oikeassa.
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli täynnä lämpöä, naurua ja yhdessäoloa. Lapset saivat mummoltaan rakkautta ja huomiota ja koti sai taas vähän vihreää elämää ikkunoille.
